Kirjoittanut
Uskonnollisten kokemusten rukoileminen Jumalalta on oikein ja raamatullista, kirjoittaa pastori, teologian tohtori Matti Kankaanniemi uusimmassa Ristin Voitto -lehdessä. Kankaanniemi rohkaisee kuitenkin kokemusten kriittiseen arviointiin, jotta todelliset Jumalan vaikutukset pääsisivät oikeuksiinsa.
Kokemuksellisuutta painottava kristinusko on viimeisen 40 vuoden aikana levinnyt räjähdysmäisesti eri puolilla maailmaa, ja sen hedelmät ovat olleet pääasiallisesti varsin hyviä.
– Uskonnollisilla kokemuksilla on suuri ja tärkeä merkitys lukuisten kristittyjen elämässä. Ne luovat uskosta konkreettista arkitodellisuutta, Kankaanniemi toteaa.
– Jeesus kehotti opetuslapsia olemaan lähtemättä Jerusalemista ennen ”uskonnollista kokemusta” eli henkikastetta. Kokemuksellisuudessa kysymys ei siis ole vain kristillisestä valinnaisaineesta vaan Jumalan valtakunnan sanoman perusolemuksesta.
Helluntaipastorina ja helluntaiherätyksen Iso Kirja -opiston opettajana työskentelevä Kankaanniemi väitteli viime joulukuussa Uuden testamentin eksegetiikasta Åbo Akademiissa.
”Pyhän Hengen läsnäolo” usein psykososiaalinen ilmiö
Artikkelissaan Kankaanniemi pohtii myös kriittisesti helluntailais-karismaattisessa kielenkäytössä esiintyvää käsitettä ”Pyhän Hengen läsnäolo”, jolla saatetaan viitataan esimerkiksi saarnan vaikuttavuuteen.
– Aina kyse ei välttämättä ole Pyhän Hengen erityisestä vaikutuksesta, vaan luonnollisesta psykososiaalisesta ilmiöstä. Yleisön viestittäessä erilaisin non-verbaalein koodein olevansa samaa mieltä puhujan kanssa, puhuja innostuu ja kokee osin tiedostamatontakin hyvänolontunnetta hyväksytyksi tulemisen vuoksi.
– Innostunut puhuja on ”voitelussa”, joka toisaalta voi särkyä, jos pianisti ottaa vääränlaisen laulun tai kerhohuoneen mölisevä intiaanileikki singahtaa keskelle kokousareenaa.
Vaarana hurmoksen tai valveunien hengellistäminen
Kirjoituksessaan Kankaanniemi tarkastelee hengellisiä kokemuksia myös aivotutkimuksen näkökulmasta. Jo pitkään on tiedetty, että aivoaaltojen värähtelytaajuutta voidaan muuttaa erilaisin tekniikoin ja se voi muuttua myös spontaanisti. Kun aivojen värähtelytaso muuttuu normaalilta valvetilan Beeta-aaltotaajudelta (12-30 Hz), seuraa tietoisuuden tila, jota kutsutaan transsiksi, hurmokseksi tai tieteellisemmin ”tietoisuuden muuttuneeksi tilaksi”.
– Vaikka helluntailais-karismaattisissa piireissä osataan varsin hyvin tunnistaa ”sielullisuudeksi” kutsuttu ihmisestä itsestään nouseva ilmiö, niin silti jumalanpalveluksen hengellisyyttä saatetaan arvioida käytännössä sen mukaan, kuinka suurella osalla kuulijoista aivot värähtelevät Beeta-taajuuksia ”pyhemmillä” tietoisuuden tilan asteilla, Kankaanniemi toteaa.
– Todellisuudessa hurmos tai muu tietoisuuden muuttunut tila ei ole sen pyhempi tai pahempi kuin aivojen normaalitilakaan.
Muuttuneessa tietoisuuden tilassa ihminen voi nähdä myös ”näkyjä” ilman yliluonnollisen vaikutusta. Psykologiassa niitä kutsutaan valveuniksi.
– Ihmisen mieli voi tuottaa hengellissävytteisiä valveunia myös ihmisen itsensä sitä tiedostamatta saadakseen huomiota ja hyväksyntää profeetan ja näkijän roolin avulla. Tällöin esimerkiksi erilaiset pelot ja toiveet voivat sinkoutua alitajunnasta valveuniin.
– Suomalaisen herätyskristillisyyden piirissä takavuosina esiintyneet lukuisat ”Venäjä tulee”-profetiat lienevät yksi esimerkki alitajuntaan pesiytyneestä traumasta, jonka Suomen viime sodat traagisine aluemenetyksineen aiheuttivat.
Yhteinen vastuu arvioinnista
Samalla kun uskonnolliset kokemukset ovat ilmiönä raamatullisia ja kokijalleen usein arvokkaita, Kankaanniemi rohkaisee koko seurakuntayhteisöä arvioimaan erityisesti Jumalan puheeksi tulkittuja ilmiöitä.
– Seurakuntalaisten on helpompi tuoda esille Jumalan puheeksi uskomiaan asioita, kun he tietävät, että muut myös arvioivat niitä, eikä heidän näin ollen tarvitse kantaa yksin arviointivastuuta.
Lue koko artikkeli tämän viikon Ristin Voitto -lehdestä.
